"Kavaisin" viime viikolla Madridissa taasen. Matka kesti kokonaisuudessaan 9 tuntia. Yhteen suuntaan. Perilla ehdin olla ruhtinaalliset 14 tuntia. Kavin siis nukkumassa ja hengasin 2 tuntia suurlahetystossa anomassa uutta passia. Saan sen kuukauden paasta, ja sita ennen en saa edes kirjastokorttia saakeli. Elama ilman passia on yllattavan vaikeaa. Hain asken uuden Visani postista ja sain kayttaa kaikki keinoni ja esitella kaikki henkilollisyyteen viittaavat dokumentit kellokortista Peraseinajoen kunnan kirjastokorttiin. Mutta nyt on Visa jee.

Ensi viikolla menen Barcelonaan kun perulainen kaverini José tulee kaymaan. Muuten en oikeastaan puuhaile mitaan erikoista, koska kaikki paikat on kiinni kun mina olen hereilla. Heraan yleensa sillon kun siesta on juuri alkanut ja sillon ei oo edes ruokakaupat auki. Ja tuun toista kahden kolmen aikoihin yolla ja sillon mennaan vaan Ritziin joka on meidan kantis ja me paastaan sisaan vaikka se on kiinni.

iQue Fuerte!

Nyt olen taasen vaihtanut tyopaikkaa, saman firman sisalla koska halusin yovuoroja. Mun tavallinen paivani on kutakuinkin seuraavanlainen: heraan n. 12.30, syon, menen biitsille tai kapungille, kuudelta toihin, kahdelta pois ja "yhille" tyokavereitten kanssa. Tippia saan nyt kesakauden alussa n. 15e paivassa, mutta torstaina oli ihan sairas paiva kun oli muistaakseni brasilia- englanti -jalkapallomatsi telkussa, ja baari oli taynna englantilaisia jotka huusi ja osti kaljaa tynnyreittain. Brasilialainen tyokaverini kerjas verta nenasta kannustamalla Brasiliaa, ja ma sain 21,70e tippia. Jiihaa, siita hyvasta siedan mita vaan, jopa vodkapullon rikkoutumisen paalleni. Ja eilen mulla repes housut toissa mutta onneks tyokaverilla oli ylimaaraset housut ja lainasin niita.

Vaihdoin asuntoakin kun asuin aikaisemmin ranskalaisessa lastentarhassa jonka asukeille on syotetty sienia. Siis viiden ranskalaisen teinin kanssa jotka joi bacardi breezereita kaiket illat ja kikatti. Nyt asun tosi siistissa kampassa Vila-Secan vanhassa kaupungissa ranskalais-hollantilais-suomalaisessa seurassa. Kylailemaan saapi tulla.

Ja puhelimella ei kannata tavoitella, mulla on espanjalainen sim-kortti ja suomalaista tulee kayteltya melko harvoin. Uutta numeroa voi kysella sahkopostitse jos sita tuntee tarvitsevansa.

Nyt lahden viettamaan taas yhta tylsaa sunnuntaita. Taalla Vila-Secassa ei oo sunnuntaisin auki muut kuin kirkko ja pari baaria, turisti-paikoissa taas kaikki. Mutta taalla on kylla viihtyisaa, kapungilla nakee jopa espanjalaisia, eika pelkastaan englantilaisia ja saksalaisia joiden mielesta on synti piilottaa palanutta laskia.