mamma mia!

kuva: Johanna Harjunpää


kuva: Eino Hantula




kuva: Eino Hantula




Käväisin Italiassa. Ajattelin että kai sielläkin on käytävä, nähtävä Venetsia ennen kuin se uppoaa. Lähdin siis kuuden kaverin kera Riminille kattoon kaveria, joka on siellä vaihdossa. Lennot oli puoli-ilmaiset Milanoon.


Söin siis viikon pitsaa ja ilmakuivattua kinkkua, join kahden euron viinejä ja lihoin viikon aikana noin 70 kiloa. Puhuin väkisin espanjaa italialaisille, unohdin onnellisesti luottokortin tunnusluvun, ostin Voguen aurinkolasit, näin sattumalta Backstreet Boysit, siivosin pulun paskaa kaverin tukasta ja varastin hotellista pyyhkeen. Että sellasta, tavallista.


Venetsia yllätti positiivisesti, minä kun en yleensä vanhoista rakennuksista niin innostu. Mutta Venetsia oli kyllä näkemisen arvoinen. Voi juku.

Mutta nyt en kyllä matkusta vähään aikaan mihinkään. En ainakaan enää tänä vuonna.

he vuelto

Niin palasin jo kotiin, vähän aikaa sitten jopa. Oli aika haikeaa lähteä, mutta oli kyllä kiva tulla takas opintojen ääreen pitkän ja aivottoman kesän päätteeksi.

Muutamia havaintoja Espanjasta ja espanjalaisista:

-Kaiken voi juoda pillillä, myös kuumat juomat kuten kahvin, ja oluen myös
-Espanjassa ei oikeasti ole tapana jättää tippiä, se on turistioppaiden salaliitto.

-Koskaan ei ole liian myöhäistä ilallistaa/mennä baariin/aamiaistaa jne. Koskaan ei myöskään ole liian kännissä autonrattiin:(

-Argentiinalaiset hengenpelastajat on käsite.

-Kaikki espanjalaiset lapset näyttää samalta ja kuulostaa samalta.

-Espanjan kieli on vaan hienointa mitä on. Ja vaikka puhuisin sitä miten päin persettä, espanjalaiset aina kehasee että puhutpa hyvää espanjaa!

Anteeksi kamala kuvienasettelu, ei vaan jaksa nyt. Tässä on siis työkavereita ja Sagrada Familiaa. Kuvatki on ihan paskoja.

Seuraava etappi on Italia lokakuussa.

Mi Vida

Viime viikolla pomoni tarjosi vuoden sopimusta kaikilla herkuilla. Jouduin sanomaan ei kiitos, alkaa tama 3kk kestanyt viikonloppu ottamaan kunnon paalle. Ja suurin osa kavereista lahtee kuitenkin kesakauden lopussa eika se olisi enaa sama. Eli tuun kuitenkin Suomeen, nailla nakymin 4.9. Ma tajusin tassa yks paiva etta en oo kayttany aivojani sitten huhtikuun, eli opiskelujakin vahan kaipaan.

Mulla on nyt ihan loistava kamppa, meita asuu mun lisaksi 2 ranskalaista, yks italialainen ja kaks espanjalaista seka ainakin yks aivan jumalattoman suuri torakka. Meilla on iso terassi jonne ranskalaiset oli kannipaissaan jostain hankkinu sohvan. Tuntuu silta kuin olis vuokrannu loma-asunnon kavereitten kanssa. Toissa alkaa tuntua jo rutiinilta, valilla tympii ihan tajuttomasti kun on ihan hirvee kiire ja joku tauno tulee ja tilaa 6 Piña Coladaa. Voi kiesus. Mutta sitten ei harmita yhtaan kun illan lopuksi kaikki saa 40e tippia.

Ma en voi millaan uskoa etta reilun kuukauden kuluttua taa kaikki on ohi. Mulla on edelleen todella hauskaa.

Muutto

Taas muutin. Talla kertaa naapurikaupunkiin Salouhun, joka on paikallinen bilekeskus. Suurin osa kavereista asuu nyt samassa rakennuksessa, ja tyopaikkakin on lahempana.

Eilen kavin kattoos Harry Potteria espanjaksi dubattuna. Oli aika elamys.

Sinne Ricky Martinin konserttiinkin paadyttiin, mutta ei paasty ilmaseksi kun konsertin paikka vaihtu pari paivaa ennen ja meilla ei enaa ollutkaa tuttua toissa siella. Mutta oli aika siisti konsertti.

Eika kukaan ole vielakaan kuullut mitaan siita kadonneesta tyokaveristamme.

Tanaan sain kuulla etta brasilialainen tyokaverini oleskeli maassa vaarennetylla passilla ja on ilmeisesti karkoitettu maasta, koska kukaan ei tieda missa se on eika sen puhelimeen saa yhteytta. Se oli yks mun parhaista kavereista taalla eika mulla ollu aavistustakaan etta silla on vaarennetty passi, ei se vaikuttanu sellaselta pojalta.

Joku oli vaan kuullut etta poliisit oli hakenu sen eika kukaan oo kuullu siita sen jalkeen, edes meidan pomolle ei oo ilmotettu mitaan ja sen kamppis sanoo etta kaikki sen kamat on viela niitten kampassa. Ma oon tosi jarkyttynyt ja huolissani. Taalla tapahtuu kuulemma paljon tallaista, mutta ei se tee tasta yhtaan vahemman jarkyttavaa.

Nyt olen siis saanut upouuden passini, sain onneksi hakea Barcelonan konsulaatista eika tarvinnu ihan Madridiin asti menna. Sain siis vihdoin avatua pankkitilin sun muuta.

Viime viikolla kaverin kanssa vuokrattiin kaheksi paivaksi Fiat Panda ja ajeltiin ympariinsa ja kaytiin vuorilla ja Valenciassa. Makin ajoin autoa, en ees muista koska oon viimeksi ajanu autoa. Oli kylla hauskaa, laitan kuvia sitten kun joskus muistan ottaa kortin mukaan nettikahvilaan.

Taalla alkaa olla jo tosi kuuma. Paivalla ei tee mieli olla ulkona ja jos pitaa olla niin yrittaa olla varjossa. Toissapaivana oli vissiin yli 30 astetta varjossakin. Ja kaikki vaan puhuu etta se kuumuus on vasta tulossa. Siistia on kylla lahtea aamulla koko paivaksi ulos ilman etta tarvii ottaa pitkahihasta mukaan varmuuden vuoksi. Eilen satoi ja oli ukkosta, sita ennen olin kerran nahny kun vahan piskoi, ja huomasin kaipaavani sadetta vahan. Ihmetyttaa vahan kylla...

Huomenna yritetaan kaverin kanssa paasta ilmaiseksi kattoon Ricky Martinia Barcelonaan, saas naha onnistuuko. Keskiviikkoaamulla pitas vaan olla yheksalta aamulla espanjantunneilla. Saas naha onnistuuko se. Taalla tulee biletettya melkoisesti, vikat baarit sulkee kuudelta ja ekat aukee sillon, niin ei valttis tuu pakollista taukoa eika tuu lahettya kotiin heti... Lisaksi kun tunnetaan taalta muitakin baarimikkoja ja aina saa alennusta vaikkei taalla muutenkaan kallista oo.

"Kavaisin" viime viikolla Madridissa taasen. Matka kesti kokonaisuudessaan 9 tuntia. Yhteen suuntaan. Perilla ehdin olla ruhtinaalliset 14 tuntia. Kavin siis nukkumassa ja hengasin 2 tuntia suurlahetystossa anomassa uutta passia. Saan sen kuukauden paasta, ja sita ennen en saa edes kirjastokorttia saakeli. Elama ilman passia on yllattavan vaikeaa. Hain asken uuden Visani postista ja sain kayttaa kaikki keinoni ja esitella kaikki henkilollisyyteen viittaavat dokumentit kellokortista Peraseinajoen kunnan kirjastokorttiin. Mutta nyt on Visa jee.

Ensi viikolla menen Barcelonaan kun perulainen kaverini José tulee kaymaan. Muuten en oikeastaan puuhaile mitaan erikoista, koska kaikki paikat on kiinni kun mina olen hereilla. Heraan yleensa sillon kun siesta on juuri alkanut ja sillon ei oo edes ruokakaupat auki. Ja tuun toista kahden kolmen aikoihin yolla ja sillon mennaan vaan Ritziin joka on meidan kantis ja me paastaan sisaan vaikka se on kiinni.

iQue Fuerte!

Nyt olen taasen vaihtanut tyopaikkaa, saman firman sisalla koska halusin yovuoroja. Mun tavallinen paivani on kutakuinkin seuraavanlainen: heraan n. 12.30, syon, menen biitsille tai kapungille, kuudelta toihin, kahdelta pois ja "yhille" tyokavereitten kanssa. Tippia saan nyt kesakauden alussa n. 15e paivassa, mutta torstaina oli ihan sairas paiva kun oli muistaakseni brasilia- englanti -jalkapallomatsi telkussa, ja baari oli taynna englantilaisia jotka huusi ja osti kaljaa tynnyreittain. Brasilialainen tyokaverini kerjas verta nenasta kannustamalla Brasiliaa, ja ma sain 21,70e tippia. Jiihaa, siita hyvasta siedan mita vaan, jopa vodkapullon rikkoutumisen paalleni. Ja eilen mulla repes housut toissa mutta onneks tyokaverilla oli ylimaaraset housut ja lainasin niita.

Vaihdoin asuntoakin kun asuin aikaisemmin ranskalaisessa lastentarhassa jonka asukeille on syotetty sienia. Siis viiden ranskalaisen teinin kanssa jotka joi bacardi breezereita kaiket illat ja kikatti. Nyt asun tosi siistissa kampassa Vila-Secan vanhassa kaupungissa ranskalais-hollantilais-suomalaisessa seurassa. Kylailemaan saapi tulla.

Ja puhelimella ei kannata tavoitella, mulla on espanjalainen sim-kortti ja suomalaista tulee kayteltya melko harvoin. Uutta numeroa voi kysella sahkopostitse jos sita tuntee tarvitsevansa.

Nyt lahden viettamaan taas yhta tylsaa sunnuntaita. Taalla Vila-Secassa ei oo sunnuntaisin auki muut kuin kirkko ja pari baaria, turisti-paikoissa taas kaikki. Mutta taalla on kylla viihtyisaa, kapungilla nakee jopa espanjalaisia, eika pelkastaan englantilaisia ja saksalaisia joiden mielesta on synti piilottaa palanutta laskia.

Baarimikkona Bahìalla

Lopulta monien mutkien jalkeen paadyin baarimikoksi Bahìa-nimiseen hotellin uima-allasbaariin. Tyoporukka on aivan mahtava ja melko kansainvalinen. Drinksut ei viela oikein luonnistu, mutta eikohan taa tasta. Tipeilla saan ostettua ruokaa ja kavellen paasen toihin. Netin loytamisessa on ollu vahan vaikeuksia, asun keskella ei mitaan pikkukylassa nimelta Vila-Seca. Muuten on tahan mennessa ollu aika mahtavaa, vaikka kielen kanssa on ollu takkuilua, kun noi espanjalaiset puhuu niin niin nopeesti valilla... Mutta eikohan sekin siita.

Espanjassa kaikilla on takatukka ja huulilavistys.

Pitipa tamakin kokea

Neljas kokonainen paiva Espanjassa.

Tanaan vietin oikein miellyttavan lauantai-illan alun madridilaisella poliisiasemalla. Juuri tana aamuna kun ajattelin miten onnekas oon ollut kun multa ei oo tahan mennessa varastettu mitaan. Nyt meni sitten passi ja luottokortti ruuhkametrossa, prkl. Mutta turha kai itkea kun paska on jo housuissa (kiitos Raita tasta ihanasta elamanviisaudesta!). Ei hataa kuitenkaan, suljin Visan ja passejahan saa uusia ja vakuutus korvaa. Onneks kerkesin ostaa bussilipun Bilbaoon, sinne siis huomenna. Siella mulla on ilmanen majotus ja keskiviikosta lahtienhan mulla on jo asunto, kai.

Aikaansaannoksia

Opettelin lahes ulkoa Barcelonan metrokartan. (Olen siis selvinnyt kaksi paivaa isossa kaupungissa kuolematta ja eksymatta. Ne jotka on ikina kayneet mun kanssa missaan tietaa etta se on saavutus.)

Hankin aina niin tyylikkaan terassirusketuksen ja aurinkolasien rajat

Sain ilmaisen t-paidan.

Kavin lahes kokonaan espanjankielisen "keskustelun" ilman etta vastapuoli alkoi nauramaan:)

Kavelin tanaan varmaan valehtelematta 15 km. Oli siis ensimmainen turistipaiva Barcelonassa ja nahtavaa riitti. Tama kaupunki on mahtava, ainakin ensi nakemalta. Taynna toimintaa, vaihtoehtoja, kulttuuria, ja vaihtoehtokulttuureja. Vahan harmittaa etten oo tanne jaamassa toihin, vaan selvitin vihdoin missa lopullinen leposijani on. Se on Valimeren rannalla sijaitseva "pittoreski pikkukaupunki" nimelta Salou. Suomeksi siis se on rupukyla. Mutta sita ennen on viela viikko lomaa, toivon mukaan paasen kaymaan viela Madridissa ja Bilbaossa ennen sita.

Yksi menolippu Barcelonaan, kiitos

Helvetillinen muuttoruljanssi on vihdoin lähes tulkoon ohi. Nyt voin keskittyä stressaamaan alle viikon kuluttua tapahtuvaa lähtöä. Pari käytännön asiaa on vielä hoitamatta, sitten voin vihdoin häipyä sateisesta Suomesta Espanjaan raatamaan orjapalkalla pitkiä päiviä. Mutta hei, kuitenkin Espanjassa.