Tässä vähän muistoja Nicarguasta vuodelta 2006.
Aika innoissani oon, nyt pitäis vaan jaksaa tehdä gradu loppuun että voi hyvillä mielin häipyä tropiikkiin. Jeah!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste suunnitelmia. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste suunnitelmia. Näytä kaikki tekstit
lauantai 2. lokakuuta 2010
Tulossa 2011!
Nyt on nimittäin niin että minä lähden ensi vuonna puoleksi vuodeksi Kepan koordoinaman Etelän vapaaehtoisohjelman (Etvo) kautta Nicaraguaan! Menen työharjoitteluun Oulu-Matagalpa-ystävyysseuran kumppanijärjestön Movimiento Comunalin alkuvuodesta alkavaan ympäristökasvatushankkeeseen.
Tässä vähän muistoja Nicarguasta vuodelta 2006.
Aika innoissani oon, nyt pitäis vaan jaksaa tehdä gradu loppuun että voi hyvillä mielin häipyä tropiikkiin. Jeah!
Tässä vähän muistoja Nicarguasta vuodelta 2006.
Aika innoissani oon, nyt pitäis vaan jaksaa tehdä gradu loppuun että voi hyvillä mielin häipyä tropiikkiin. Jeah!
torstai 10. kesäkuuta 2010
Matkavalmisteluja
Ennen kuin elokuussa suuntaan Mongoliaan SYL:in kehitysyhteistyöhanketta monitoroimaan, on edessä kauan odotettu riemuloma Portugalissa, Espanjassa ja Marokossa. Ensi viikon tiistaina starttaa Rya Airin sikavaunu Pirkkalan kiitoradalta ja kuljettaa meidät epämukavasti Frankfurtin lentokentän lattialle viettämään leppoisan yön. Nyt ollaan sentään sen verran ajoissa liikenteessä, että nukkumapaikkoja luulisi löytyvän myös muualta kuin miesten vessan edustalta. Portugaliin saavuttuamme vain taivas on rajana - ja kolme viikkoa myöhemmin tapahtuva lento Marokosta takaisin. Hyviä uutisia on myös se, että Espanjan aikainen vanha työkaverini asuu nykyisin Sevillassa. En ole nähnyt häntä sen jälkeen kun Salousta lähdin vuonna 2007. Kivaa!
Tällä hetkellä sohvalla on läjä pesemättömiä vaatteita jotka olisi pitänyt pestä matkaa varten. Tiskit odottavat tiskaajaa keittiössä, kirjat pitää muistaa viedä kirjastoon, biojäteastia tyhjentää ja astmalääkeresepti YTHS:ltä. Pakkaamista ei helpoa se, että lauantaina on Jalasjärvellä lukiokaverin häät, ja lähden siis huomenna jo ja Jalasjärveltä suoraan Tampereelle. Kaiken viime tippaan jättäminen on aika huono käytäntö, mutta nähtävästi mahdoton välttää.
Toivon mukaan pääsen myös matkalla päivittämään tilannetta!
Tällä hetkellä sohvalla on läjä pesemättömiä vaatteita jotka olisi pitänyt pestä matkaa varten. Tiskit odottavat tiskaajaa keittiössä, kirjat pitää muistaa viedä kirjastoon, biojäteastia tyhjentää ja astmalääkeresepti YTHS:ltä. Pakkaamista ei helpoa se, että lauantaina on Jalasjärvellä lukiokaverin häät, ja lähden siis huomenna jo ja Jalasjärveltä suoraan Tampereelle. Kaiken viime tippaan jättäminen on aika huono käytäntö, mutta nähtävästi mahdoton välttää.
Toivon mukaan pääsen myös matkalla päivittämään tilannetta!
keskiviikko 28. huhtikuuta 2010
sunnuntai 21. maaliskuuta 2010
Veturi, Taksi, Valtamerilaiva
Lennot Portugaliin kesäkuun puolivälissä ja paluu kolme viikkoa myöhemmin Marokosta. Jesh! Matkaa odotellessa muistelen taas vanhoja kuvasarjan avulla. Teemana kulkuvälineet. (Testaan myös että monessako blogiotsikossa on mahdollista viitata Ultra Bran kappaleisiin)
Mexico City, atsteekkien vanhoilla kanaaleilla Xochimilcossa. Meksikolaiset perheet tai kaveriporukat lähtevät viettämään viikonloppua ja vuokraavat tuollaisen puisen veneen kuskeineen, ottavat kassikaupalla styroksiin pakattuja eväitä ja bisseä. Jos bisse loppuu kesken sitä voi ostaa matkalla lisää!
Ystäväni Fiat Panda. Espanjassa vuokrasin auton kaverin kanssa ja lähdettiin vuoristoon ajelemaan.
Kuubalainen taksi.
Oikeastihan Andrew ei Skotlannissa antanu mun ajaa skootteria (varmaan ihan syystä), mutta sain poseerata parkkeratun skootterin päällä. Maisematkin oli ihan kohtuulliset.
Rapatessa roiskuu, varsinkin sadekaudella Panamassa.
Voiko olla parempaa? Karibianmeri, vene, aurinko ja liian vähän aurinkovoidetta.
Panamassa bussikuskit kilpailevat siitä kenellä on räyheimmin tuunattu bussi. Nämä on alunperin olleet yhdysvaltalaisia vanhoja keltaisia koulubusseja, jotka ovat saaneet uuden elämän julkisen liikenteen busseina kaikkialla Keski-Amerikassa.
Harvemmin em. bussissa on näin ruhtinaallisesti tilaa.
Rahalla saa ja hevosella pääsee, Costa Ricassakin!
Mexico City, atsteekkien vanhoilla kanaaleilla Xochimilcossa. Meksikolaiset perheet tai kaveriporukat lähtevät viettämään viikonloppua ja vuokraavat tuollaisen puisen veneen kuskeineen, ottavat kassikaupalla styroksiin pakattuja eväitä ja bisseä. Jos bisse loppuu kesken sitä voi ostaa matkalla lisää!
Ystäväni Fiat Panda. Espanjassa vuokrasin auton kaverin kanssa ja lähdettiin vuoristoon ajelemaan.
Kuubalainen taksi.
Oikeastihan Andrew ei Skotlannissa antanu mun ajaa skootteria (varmaan ihan syystä), mutta sain poseerata parkkeratun skootterin päällä. Maisematkin oli ihan kohtuulliset.
Rapatessa roiskuu, varsinkin sadekaudella Panamassa.
Voiko olla parempaa? Karibianmeri, vene, aurinko ja liian vähän aurinkovoidetta.
Panamassa bussikuskit kilpailevat siitä kenellä on räyheimmin tuunattu bussi. Nämä on alunperin olleet yhdysvaltalaisia vanhoja keltaisia koulubusseja, jotka ovat saaneet uuden elämän julkisen liikenteen busseina kaikkialla Keski-Amerikassa.
Harvemmin em. bussissa on näin ruhtinaallisesti tilaa.
Rahalla saa ja hevosella pääsee, Costa Ricassakin!
lauantai 2. tammikuuta 2010
Uutta ja vanhaa
Matka Portugalista Espanjan kautta Marokkoon uhkaa toteutua kesällä! Siitä lisää kunhan saadaan lentoliput ostettua, se on se raja jolloin matka muuttuu suunnitteluasteelta toteutumisasteelle.
Laitan jotain vanhoja kuvia tänne ihan vaan fiilistelyksi, kun huomasin etten oo hirveästi kuvia laittanut tähän blogiin kun siitä on muka niin hirveesti vaivaa. Teemana yöpaikat.
Nicaragua, Managua. Sisustusväreinä myrkynvihreä ja verenpunainen. Vessassa ei muistaakseni ollut ovea, ja tuohon ulko-oveenkin luottamus horjui.
Managua, Nicaragua. Sama hotelli jonka nimi ei ollut "The Shining", vaikka voisi luulla.
Panama, Isla Grande. Kuvassa Andrew nauttii aamupalaa huvilan terassilla. Tämä hökkeli oli valettu betonista tai jostain vastaavasta yhtä viehättävästä materiaalista. Ei sähköä. ei juoksevaa vettä (paitsi sadekuuron aikaan katossa olevista rei'istä) ja ovea ei saanut kunnolla kiinni asti.
El Faro, Meksiko. Ei haluttu nukkua ahdistavassa teltassa vaan avaran taivaan alla Tyynen Valtameren rannalla. Ensimmäinen yö nukuttiin hiekalla, mutta aamulla kun makuualaustallani kelli jonkinlainen skorpioni, ei tehnyt mieli nukkua enää hiekalla, vaan siirryttiin riippumattoihin. Ystäväni kääriytyi märkään makuupussiin ja heräsi krapulassa. Minä heräsin vain kylmissäni ja krapuloissani liian pienestä riippumatosta.
San Blas, Meksiko. Vietettiin viikonloppua sääskien syötävänä ja surffaten. Tästä viikonlopusta kirjoitinkin jo silloin aikoinaan. Tämä hostelli on jäänyt mieleen, yksi elämäni ainoista postitiivisista telttailukokemuksista.
Laitan jotain vanhoja kuvia tänne ihan vaan fiilistelyksi, kun huomasin etten oo hirveästi kuvia laittanut tähän blogiin kun siitä on muka niin hirveesti vaivaa. Teemana yöpaikat.
Nicaragua, Managua. Sisustusväreinä myrkynvihreä ja verenpunainen. Vessassa ei muistaakseni ollut ovea, ja tuohon ulko-oveenkin luottamus horjui.
Managua, Nicaragua. Sama hotelli jonka nimi ei ollut "The Shining", vaikka voisi luulla.
Panama, Isla Grande. Kuvassa Andrew nauttii aamupalaa huvilan terassilla. Tämä hökkeli oli valettu betonista tai jostain vastaavasta yhtä viehättävästä materiaalista. Ei sähköä. ei juoksevaa vettä (paitsi sadekuuron aikaan katossa olevista rei'istä) ja ovea ei saanut kunnolla kiinni asti.
El Faro, Meksiko. Ei haluttu nukkua ahdistavassa teltassa vaan avaran taivaan alla Tyynen Valtameren rannalla. Ensimmäinen yö nukuttiin hiekalla, mutta aamulla kun makuualaustallani kelli jonkinlainen skorpioni, ei tehnyt mieli nukkua enää hiekalla, vaan siirryttiin riippumattoihin. Ystäväni kääriytyi märkään makuupussiin ja heräsi krapulassa. Minä heräsin vain kylmissäni ja krapuloissani liian pienestä riippumatosta.
San Blas, Meksiko. Vietettiin viikonloppua sääskien syötävänä ja surffaten. Tästä viikonlopusta kirjoitinkin jo silloin aikoinaan. Tämä hostelli on jäänyt mieleen, yksi elämäni ainoista postitiivisista telttailukokemuksista.
Isle of Skye, Skotlanti. Toinen miellyttävä telttailukokemus, Andrewn kämppiksen hi-tech varusteilla. Minä olen tuo kaukana istuva hahmo, kieltämättä oli hienot maisemat telttailuun.
sunnuntai 22. marraskuuta 2009
Parasta juuri nyt
Ääh, emmä jaksanu näemmä siitä Turuust mitää juttua saada aikaan. Hieno oli kaupunki ja Aurajoki virtas edelleen, samoin kuin olut, siitä kiitos Turun kansatieteilijöille, ja folkloristeille myös.
Viimeisen puolen vuoden aikana on taas tullut suunniteltua matkoja milloin minnekin. Painotus sanalla suunnitella, sillä akuutti persaukisuus ja kasvava syyllisyys lentoliikenteen valtavista päästöistä ovat pääasialliset syyt siihen miksi olen viime aikoina suosinut kotimaanmatkailua. Siitä huolimatta olen laatinut listoja niistä Matkoista, mitkä mua vielä odottaa, sillä ihan varmasti sillä sekunnilla kun saan vähän isomman tilin, heivaan hienot periaatteet lentämisen välttämisestä, ja lähden matkailemaan.
Näitä matkoja olen jouten ollessani pyöritellyt:
1. Espanja-Marokko-Portugali. Tämä saattaa jopa toteutua ensi kesänä, kunhan saan tarpeeksi pätäkkää. Hyvää matkaseuraakin on luvassa.
2. Syyria-Jordania-Libanon. Tää johtuu nyt siitä että aloin opiskelemaan arabiaa tänä syksynä.
3. Etelä-Meksiko-Belize-Guatemala (El Salvador). Pahasti olen urautunut tuohon maailmankolkkaan. Tähän on matkasuunnitelmat ollut olemassa jo pari vuotta.
4. Itä-Karibian pikkusaaret.
5. Istanbul. Tämä olisi helppo toteuttaa suhteellisen pienellä rahalla ja vaivalla, mutta aina joku muu kiilaa edelle, ja Istanbul-parka jää odottamaan toteutumista.
6. Kaakkois-Aasia. Kai sielläkin on käytävä ku kerta kaikki muutki. Ei kovin ajankohtainen.
7. Islanti ja Färsaaret. Laivalla. Koskahan tämän saisi aikaan?
8. Brasilia. Kolme kuukautta aikaa, tsiljoona kilsaa Brasilian rantaviivaa ja jokilaivalla Amazoni-jokea pitkin syvälle viidakkoon. Portugaliakin oppis kätevästi samalla, eli tavallaan tää olis niinku opintomatka.
Eikö mulla todella oo mitään muuta tekemistä juuri nyt? Esimerkiksi tenttiin lukemista, tai vaikka gradun tekemistä?
Viimeisen puolen vuoden aikana on taas tullut suunniteltua matkoja milloin minnekin. Painotus sanalla suunnitella, sillä akuutti persaukisuus ja kasvava syyllisyys lentoliikenteen valtavista päästöistä ovat pääasialliset syyt siihen miksi olen viime aikoina suosinut kotimaanmatkailua. Siitä huolimatta olen laatinut listoja niistä Matkoista, mitkä mua vielä odottaa, sillä ihan varmasti sillä sekunnilla kun saan vähän isomman tilin, heivaan hienot periaatteet lentämisen välttämisestä, ja lähden matkailemaan.
Näitä matkoja olen jouten ollessani pyöritellyt:
1. Espanja-Marokko-Portugali. Tämä saattaa jopa toteutua ensi kesänä, kunhan saan tarpeeksi pätäkkää. Hyvää matkaseuraakin on luvassa.
2. Syyria-Jordania-Libanon. Tää johtuu nyt siitä että aloin opiskelemaan arabiaa tänä syksynä.
3. Etelä-Meksiko-Belize-Guatemala (El Salvador). Pahasti olen urautunut tuohon maailmankolkkaan. Tähän on matkasuunnitelmat ollut olemassa jo pari vuotta.
4. Itä-Karibian pikkusaaret.
5. Istanbul. Tämä olisi helppo toteuttaa suhteellisen pienellä rahalla ja vaivalla, mutta aina joku muu kiilaa edelle, ja Istanbul-parka jää odottamaan toteutumista.
6. Kaakkois-Aasia. Kai sielläkin on käytävä ku kerta kaikki muutki. Ei kovin ajankohtainen.
7. Islanti ja Färsaaret. Laivalla. Koskahan tämän saisi aikaan?
8. Brasilia. Kolme kuukautta aikaa, tsiljoona kilsaa Brasilian rantaviivaa ja jokilaivalla Amazoni-jokea pitkin syvälle viidakkoon. Portugaliakin oppis kätevästi samalla, eli tavallaan tää olis niinku opintomatka.
Eikö mulla todella oo mitään muuta tekemistä juuri nyt? Esimerkiksi tenttiin lukemista, tai vaikka gradun tekemistä?
maanantai 20. huhtikuuta 2009
Minun Barcelona
Huomenna lähden rakkaaseen Barcelonaan. Tällä kertaa viivyn viisi päivää, ja saan leikkiä turistiopasta ja esitellä Karolle kaikki ihanat paikat. Tapaan myös paria kaveria jotka ovat Barcelonaan päätyneet sen jälkeen kun kaksi vuotta sitten Saloussa asuimme ja myimme viinaa janoisille turisteille, vietimme päivät rannalla ja yöt Saloun lukuisissa yökerhoissa.
On hauskaa ja ehkä haikeaakin mennä Barcelonaan. Kaivoin vanhan Lonely Planetin kaapista ja korkkasin uuden, tosin käytetttynä ostetun Mondon opaskirjan. Barcelonan karttakin löytyi jostain paperipinoista. Aion myös mennä käymään Saloussa vanhalla työpaikallani, on varmaan todella omituista ja saa nähdä onko siellä vielä vanhat tutut töissä.
Pakkaus on vielä vaiheessa, kaikki hukassa ja kaappi täynnä rumia kulahtaneita vaatteita.
On hauskaa ja ehkä haikeaakin mennä Barcelonaan. Kaivoin vanhan Lonely Planetin kaapista ja korkkasin uuden, tosin käytetttynä ostetun Mondon opaskirjan. Barcelonan karttakin löytyi jostain paperipinoista. Aion myös mennä käymään Saloussa vanhalla työpaikallani, on varmaan todella omituista ja saa nähdä onko siellä vielä vanhat tutut töissä.
Pakkaus on vielä vaiheessa, kaikki hukassa ja kaappi täynnä rumia kulahtaneita vaatteita.
keskiviikko 18. helmikuuta 2009
Tulossa huhtikuussa 2009!
Eräänä iltana, nettiä selaillessa ikään kuin vahingossa ostin Karon kanssa lentoliput Barcelonaan. Sinne siis viideksi päiväksi näin ensi hätään, nyt täytyisi kyllä hetken pysytellä Suomessa että saisi jotain valmiiksi täällä yliopistollakin. Pitkiä reissuja ei siis ole tiedossa vähään aikaan. Ellei sitten...
Lisäsin kuvia vanhoihin teksteihin, nyt kun on nopea internet-yhteys.
Lisäsin kuvia vanhoihin teksteihin, nyt kun on nopea internet-yhteys.
maanantai 24. marraskuuta 2008
Surffausta, sääskiä ja suunnitelmia
Koulua on varsinaisesti jäljellä enää viikko. En voi valehdella surevani sitä, kyllä tämä pelleily alkaa jo riittäkin. Nyt on enää pari lopputyötä kursseille tekemättä, jotain joka Suomessa vastaisi kai oppimispäiväkirjaa. Kokeita ei siis ilmeisestikään ole, kukaan ei oikein tunnu tietävän mistään mitään, ei edes opettajat.
Alunperinhän kunnianhimoinen tavoitteeni luentojen loppumisen jälkeen oli päästä käymään Chiapasissa asti ennen kuin joulukuun 15. päivä lähden Kaliforniaan, ihan Ameriikan Yhdysvaltoihin asti. Into Chiapasiin lähtemiseen kuitenkin hyytyi kun mulle selvisi miten älyttömän kaukana se oikeasti on. Ensin pitäisi mennä täältä México Cityyn (8h), sen jälkeen Oaxacaan (6h), sieltä sitten pääsee Chiapasissa sijaitsevaan San Cristobal de las Casasiin kätevästi vaivaisessa 12 tunnissa. Että repikääpä siitä. Sitä ei oikeasti karttaa katsomalla voi käsittää minkä kokoinen maa tämä on. Voipi olla siis että tälläisen eeppisen matkanteon sijaan keskityn ruskettamaan ruhoani ja kasvattamaan kalja-mahaa jollain rannalla lähiosavaltioissa. Mieleni ja kehoni kaipaavat lepoa moisen rankan opiskelu-urakan jälkeen.
Viikko sitten käytiin rannalla San Blasissa telttailemassa kahden kaverin kanssa. Lainattiin host-mamalta kahden hengen teltta ja kolmannen kaverin oli tarkoitus lainata myös joltain kaverilta, mikä ei kuitenkaan onnistunut. Nukuttiin sitten kolmistaan siinä teltassa, joka oli kai suunniteltu meksikolaisille, koska se oli meille kaikille kolmelle täysikasvuiselle naisihmiselle liian lyhyt. Käytiin myös bongailemassa krokotiileja. Minä uskaltauduin taas ihan oikean surffilaudan päälle (ja alle ja ympärille). Ihan yhtä paskahan mä olin siinä touhussa kuin ennenkin, en tajua mistä ihmeestä olen saanut päähäni että osaan muka surffata. Enkä tiedä miksi olin siinä uskossa ettei se satu kun surffilaudan päältä kaatuu veteen. Eipä.
San Blas on myös kuuluisa verenhimoisista sääskistä ja hiekkakirpuista. Kaikki varoituksen sanat oli ihan totta, minä onnistuin kaiken lisäksi saamaan jonkun allergisen reaktion, ja käsi turposi. Seuraavana iltana molemmat jalat ja aamulla mulla oli lättäjalka turvotuksesta ja sattui kävellä. Onnekseen eräällä oregonilaisella pariskunnalla oli lääkelaukku mukana ja sain antihistamiinia joka teki minut kovin väsyneeksi. Telttaan nukkumaan kunnes herään yöllä siihen että kaveri kompuroi päälläni ja yrittää päästä ulos teltasta ripuloimaan. Vieläkin naurattaa, on se toisten ahdinko vaan parasta viihdettä!
Alunperinhän kunnianhimoinen tavoitteeni luentojen loppumisen jälkeen oli päästä käymään Chiapasissa asti ennen kuin joulukuun 15. päivä lähden Kaliforniaan, ihan Ameriikan Yhdysvaltoihin asti. Into Chiapasiin lähtemiseen kuitenkin hyytyi kun mulle selvisi miten älyttömän kaukana se oikeasti on. Ensin pitäisi mennä täältä México Cityyn (8h), sen jälkeen Oaxacaan (6h), sieltä sitten pääsee Chiapasissa sijaitsevaan San Cristobal de las Casasiin kätevästi vaivaisessa 12 tunnissa. Että repikääpä siitä. Sitä ei oikeasti karttaa katsomalla voi käsittää minkä kokoinen maa tämä on. Voipi olla siis että tälläisen eeppisen matkanteon sijaan keskityn ruskettamaan ruhoani ja kasvattamaan kalja-mahaa jollain rannalla lähiosavaltioissa. Mieleni ja kehoni kaipaavat lepoa moisen rankan opiskelu-urakan jälkeen.
Viikko sitten käytiin rannalla San Blasissa telttailemassa kahden kaverin kanssa. Lainattiin host-mamalta kahden hengen teltta ja kolmannen kaverin oli tarkoitus lainata myös joltain kaverilta, mikä ei kuitenkaan onnistunut. Nukuttiin sitten kolmistaan siinä teltassa, joka oli kai suunniteltu meksikolaisille, koska se oli meille kaikille kolmelle täysikasvuiselle naisihmiselle liian lyhyt. Käytiin myös bongailemassa krokotiileja. Minä uskaltauduin taas ihan oikean surffilaudan päälle (ja alle ja ympärille). Ihan yhtä paskahan mä olin siinä touhussa kuin ennenkin, en tajua mistä ihmeestä olen saanut päähäni että osaan muka surffata. Enkä tiedä miksi olin siinä uskossa ettei se satu kun surffilaudan päältä kaatuu veteen. Eipä.
San Blas on myös kuuluisa verenhimoisista sääskistä ja hiekkakirpuista. Kaikki varoituksen sanat oli ihan totta, minä onnistuin kaiken lisäksi saamaan jonkun allergisen reaktion, ja käsi turposi. Seuraavana iltana molemmat jalat ja aamulla mulla oli lättäjalka turvotuksesta ja sattui kävellä. Onnekseen eräällä oregonilaisella pariskunnalla oli lääkelaukku mukana ja sain antihistamiinia joka teki minut kovin väsyneeksi. Telttaan nukkumaan kunnes herään yöllä siihen että kaveri kompuroi päälläni ja yrittää päästä ulos teltasta ripuloimaan. Vieläkin naurattaa, on se toisten ahdinko vaan parasta viihdettä!
perjantai 2. toukokuuta 2008
Skotlantiin
Vappuna piti olla ihan ihmisiksi, kun tiesin että perjantaina on edessä lähtö Skotlantiin tapaamaan Andrewta. Miksi piti hankkia itselle veretseisauttava krapula täksi päiväksi? Olin jättänyt kaikki matkavalmistelut tälle päivälle, kun aikaa kerran on. Tosi kiva tiskata ja pyöräillä yliopistolla käymään kun tuntuu että silmistäkin tulee yrjöä. Yliopistolle piti mennä palauttamaan kirja ja samalla tekemään online check-in, kun siihen tarvii printterin. Olin onnellisesti unohtanu passin kotiin eli joudun menemään sinne vielä uudestaan.
Lennän tänä iltana Tampereelta Lontooseen ja vietän miellyttävän yön Stanstedin lentokentällä. Saavun perille niin myöhään että jäljellä on todennäköisesti enää lattiapaikkoja miesten vessan edustalla. Onneksi jatkolento Glasgow'hun lähtee jo kuuden aikaan, eli ei mun tarvi oleilla siellä lentokentällä kuin jotain 6 tuntia. Andrewn on parasta olla mua vastassa limusiinin kanssa. Oikeastihan se tulee skootterilla.
Lennän tänä iltana Tampereelta Lontooseen ja vietän miellyttävän yön Stanstedin lentokentällä. Saavun perille niin myöhään että jäljellä on todennäköisesti enää lattiapaikkoja miesten vessan edustalla. Onneksi jatkolento Glasgow'hun lähtee jo kuuden aikaan, eli ei mun tarvi oleilla siellä lentokentällä kuin jotain 6 tuntia. Andrewn on parasta olla mua vastassa limusiinin kanssa. Oikeastihan se tulee skootterilla.
lauantai 9. helmikuuta 2008
torstai 3. toukokuuta 2007
Yksi menolippu Barcelonaan, kiitos
Helvetillinen muuttoruljanssi on vihdoin lähes tulkoon ohi. Nyt voin keskittyä stressaamaan alle viikon kuluttua tapahtuvaa lähtöä. Pari käytännön asiaa on vielä hoitamatta, sitten voin vihdoin häipyä sateisesta Suomesta Espanjaan raatamaan orjapalkalla pitkiä päiviä. Mutta hei, kuitenkin Espanjassa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)