Surffausta, sääskiä ja suunnitelmia

Koulua on varsinaisesti jäljellä enää viikko. En voi valehdella surevani sitä, kyllä tämä pelleily alkaa jo riittäkin. Nyt on enää pari lopputyötä kursseille tekemättä, jotain joka Suomessa vastaisi kai oppimispäiväkirjaa. Kokeita ei siis ilmeisestikään ole, kukaan ei oikein tunnu tietävän mistään mitään, ei edes opettajat.

Alunperinhän kunnianhimoinen tavoitteeni luentojen loppumisen jälkeen oli päästä käymään Chiapasissa asti ennen kuin joulukuun 15. päivä lähden Kaliforniaan, ihan Ameriikan Yhdysvaltoihin asti. Into Chiapasiin lähtemiseen kuitenkin hyytyi kun mulle selvisi miten älyttömän kaukana se oikeasti on. Ensin pitäisi mennä täältä México Cityyn (8h), sen jälkeen Oaxacaan (6h), sieltä sitten pääsee Chiapasissa sijaitsevaan San Cristobal de las Casasiin kätevästi vaivaisessa 12 tunnissa. Että repikääpä siitä. Sitä ei oikeasti karttaa katsomalla voi käsittää minkä kokoinen maa tämä on. Voipi olla siis että tälläisen eeppisen matkanteon sijaan keskityn ruskettamaan ruhoani ja kasvattamaan kalja-mahaa jollain rannalla lähiosavaltioissa. Mieleni ja kehoni kaipaavat lepoa moisen rankan opiskelu-urakan jälkeen.

Viikko sitten käytiin rannalla San Blasissa telttailemassa kahden kaverin kanssa. Lainattiin host-mamalta kahden hengen teltta ja kolmannen kaverin oli tarkoitus lainata myös joltain kaverilta, mikä ei kuitenkaan onnistunut. Nukuttiin sitten kolmistaan siinä teltassa, joka oli kai suunniteltu meksikolaisille, koska se oli meille kaikille kolmelle täysikasvuiselle naisihmiselle liian lyhyt. Käytiin myös bongailemassa krokotiileja. Minä uskaltauduin taas ihan oikean surffilaudan päälle (ja alle ja ympärille). Ihan yhtä paskahan mä olin siinä touhussa kuin ennenkin, en tajua mistä ihmeestä olen saanut päähäni että osaan muka surffata. Enkä tiedä miksi olin siinä uskossa ettei se satu kun surffilaudan päältä kaatuu veteen. Eipä.

San Blas on myös kuuluisa verenhimoisista sääskistä ja hiekkakirpuista. Kaikki varoituksen sanat oli ihan totta, minä onnistuin kaiken lisäksi saamaan jonkun allergisen reaktion, ja käsi turposi. Seuraavana iltana molemmat jalat ja aamulla mulla oli lättäjalka turvotuksesta ja sattui kävellä. Onnekseen eräällä oregonilaisella pariskunnalla oli lääkelaukku mukana ja sain antihistamiinia joka teki minut kovin väsyneeksi. Telttaan nukkumaan kunnes herään yöllä siihen että kaveri kompuroi päälläni ja yrittää päästä ulos teltasta ripuloimaan. Vieläkin naurattaa, on se toisten ahdinko vaan parasta viihdettä!