Viime viikonloppuna lähdimme Coliman osavaltioon Manzanilloon rantalomalle. Kaveri oli vuokrannut ison loma-asunnon uima-altaalla, ja kutsui 27 parasta kaveriaan jakamaan kustannukset, mitkä ei niin päätähuimaavat näin isolla porukalla olleet. Ja koska kaikilla ylempää keskiluokkaa olevilla meksikolaisilla on autot, ei kuljetuskaan muodostunut ongelmaksi. Koko nelituntisen matkan ajan kuskimme Fernandon toivomuksesta kuuntelimme läpi Nightwishin koko tuotannon.
Ranta oli aivan loistava, olin jo kaivannutkin rannalla olemista! Se on vaan parasta mitä on. Uskaltauduin myös bodyboardille, vaikka aallot oli aika reippaan kokoisia. Edellisen kerran surffatessahan melkein tapatin itseni, jos muistatte. Tällä kertaa ranta oli hiekkaa eikä kiviä, eikä aallot liian isoja. Nyt ei käynyt mitään vaarallista, löin vaan polveni ja leukani pohjaan ja nielin litroittain suolavettä, jota tiputteli nenästä koko sunnuntaipäivän. Lisäksi bikinini alaosa on päässyt löystymään hieman ja joka ikinen aalto huuhtaisi sen alas, joten olin pylly paljaana varmaan puolet ajasta. Mutta aaltojen pelko on melkein voitettu!
Seurueessamme oli myös kaksi espanjalaista poikaa joiden mielestä oli todella hauskaa että tv-sarja Serranon perhe on hyvin suosittu Suomessa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Makin kerron aina kaikille espanjalaisille Serranosta. Ja briteille Emmerdalesta ja meidan perheen traditiosta. Eli kaikille tiedoksi, etta meidan aiti nauhoittaa Emmerdalen, kun se kattoo sen, sitten se kattoo sen uudestaan isan kanssa illemmalla ja viela kerran uudestaan myohemmin, jos Suvi on kotona. Etta silleen meilla, entas teilla?
Lähetä kommentti