Kristallikallon valtakunta

Tänään Meksikon kulttuurihistorian kurssin aiheena oli laiton taidekauppa ja arkeologisten kaivausten ryöstöt. Voitteko kuvitella että Meksikossa on sellaisia liigoja jotka bongaa arkeologisia kaivauksia, ryöstää niitä ja myy taiteenkeräilijöille? Poliitikot kuulemma ostelee prekolombiaanista taidetta innolla. Laillistahan tämä ei toki ole, ja arkeologi joka jää kiinni taide-esineiden laittomasta kaupasta saa rangaistukseksi vaivaiset 26 vuotta vankeutta. Tavalliset ihmiset saavat "vain" 13 vuotta.

Meinasin innosta kastella housuni kun arkeologi-professorini luennolla läväytti PowerPoint-esityksessään kuvan kristallikallosta! Kaikki ketkä on nähneet neljännen Indiana Jones -elokuvan tietää mistä on kyse. Sellainen siis ihan oikeasti on olemassa! 1800-luvun lopulla kun museo hankki kallon kokoelmiinsa, tutkijat uskoivat sen olevan peräisin prekolombiaanisesta Mesoamerikasta. Näinhän ei kuitenkaan ole asian laita, vaan kallo on luultavasti hiottu 1800-luvulla ja olisi täten erittäin taitava huijaus. Professorini kuitenkin kertoi uskovansa kristallikallon alkuperään, sillä muuten koko hänen ammatinvalintansa olisi turhaa.

Tätä nykyä kristallikallo sijaitsee British Museumissa Lontoossa. Professorini mukaan kuitenkin myös ns. aitoja kristallikalloja on olemassa, ne ovat vain paljon pienempiä kuin tämä kyseinen, lähes oikean pääkallon kokoinen yksilö. Nämä pienemmät kallot on hiottu eri tekniikalla, enkä nyt kuollakseni muista että missä museossa niitä sijaitsee. Nämä ovat varmasti mesoamerikkalaista alkuperää, sillä niitä on löydetty aiemmin avaamattomista haudoista.

Tequilaa ja tulivuoria

Niin vaan aika rientää ja lukukautta on jäljellä enää reilu kuukausi. Kyllä tämä alkaa jo riittääkin, alkaa olla aika vaihtaa maisemaa. Tänään yhdellä luennolla kaksi opiskelijaa nukkui, puolet luokasta oli feisbuukissa läppäreillä, loput jutteli tai haki ruokaa ja kävi tupakalla ja puhelimessa. Tuli vaan mieleen, että mahtaakohan professoria vituttaa kun ainoa joka kuuntelee opetusta koko 25 opiskelijan ryhmästä, on vaihtari, joka ei edes ymmärrä ihan kaikkea opetuksesta. Että ihanko tähän tarkoitukseen professori ensin opiskeli monta vuotta ja sitten vielä valmisteli kyseisen luennon.

Pezquiton blogin innoittamana valotan myös hieman käytännön opintojani täällä. Olen valinnut neljä kurssia, mikä on aika keskiverto määrä kursseja, useimmilla meksikolaisillakaan ei ole kuutta enempää. Yksi kursseista on mielenkiintoisuudellaan yllättänyt minut, nimittäin "Paz, Conflictos y Democracía" eli rauhan ja konfliktien tutkimusta. Muut kurssit on aika diiba-daabaa, kuten "Dialógo intercultural con México", "Politica, economia y cultura en América Latina" (tämän luulisi olevan kiinnostava mutta kiitos kammottavan toteutuksen, kurssi on lähinnä puiseva) sekä "Historia del Patrimonio de México" eli Meksikon kulttuurihistoriaa. Tämä on myös erittäin mielenkiintoinen kurssi, professori on arkeologi, ja olemme oppineet monta jännittävää faktaa maya- ja atsteekkiraunioista. Läksyjä on ihan älyttömästi, mutta olen nyttemmin huomannut ettei puolet luokasta tee läksyjä kuitenkaan, eli ihan turha stressata moisesta.

Viime viikonloppuna kävin vaeltamassa vuorilla. Siis kiipeämässä Nevado de Colima -nimiselle sammuneelle tulivuorelle. Telttailtiin yksi yö mäntymetsän raikkaudessa. Yö oli ihan sairaalloisen kylmä, ja epäonnekseni, telttaa kun en omista, päädyin nukkumaan samassa teltassa neljän 18-20-vuotiaan meksikolaisen miehenalun kanssa. Saatte arvata ettei ilma teltassa ollut vuoristonraikas, vaikka pirun kylmä olikin. Tällä viikolla onkin jalat olleet kiipeilystä jumissa, maanantaina en pystynyt kiipeämään portaita kunnolla. Keskiviikkona pakottauduin spinning-tunnille, ja siitähän se elämä taas lähti voittamaan.

Viikonloppuretkistä jäi jostain syystä mainitsematta päiväretki Tequilan kaupunkiin. Sääli sinänsä etten ko. juomasta niin innostu, siellä sitä nimittäin riitti. Yrittivät väkisin kaataa kurkusta alas. Ei se kyllä ihmisten touhua ole. Tulipa käytyä katsomassa tequilan valmistusprosessi kuuluisalla José Cuervon tehtaalla.

Tänä viikonloppuna vihdoin koittaa Día de los Muertos eli kuolleiden päivä. Saas nähdä mitä se pitää sisällään. Viikonloput alkaa loppua kesken ja täytyy suunnitella matkoja että pääsee kulturoitumaan mahdollisimman paljon. Leikkasin muuten hiukset lyhyiksi, lähti varmaan puolet pään painosta ja puoli metriä tavaraa stylistin (huom. ei parturi-kampaaja) saksien käsittelyssä.

Akateeminen vapaus

Opiskelu taalla on melkoisen erilaista kuin Suomessa. Yliopisto vaikuttaa enemman koululaitokselta kuin sivistyksen kehdolta. Meilla on ihan oikeita laksyja joka tunnilta, ja ma hajoilen niitten kanssa, tunnen itseni taas neljasluokkalaiseksi, joka ei halua tehda laksyja. Akateeminen vapaus tarkoittaa lahinna sita etta luennoilla voi tehda ihan mita vaan, muun muassa poistua ulos tupakalle/puhumaan kannykkaan/hakemaan juomaa/vessaan/muuten vaan ulos hiimailemaan. Kukaan ei tee muistiinpanoja. Kaikilla tunneilla sen sijaan on pakko osallistua keskusteluun, ja se on minulle, puolikieliselle meksikolaisiin verrattuna tuppisuulle varsin vaikeaa.

Yliopisto on siis jesuiittayliopisto, ja Guadalajaran kallein. Vaihto-opiskelijana en maksa lukukausimaksuja, mutta ovat kuulemma 10 000 USD luokkaa per lukukausi. Opiskelijat ovat lahinna varakkaiden perheiden lapsia. Ja todella siis lapsia, yhdella kurssillani on 17-vuotias poika. Kampus on todella hieno ja vehrea eika yliopiston katolinen ideologia nay juuri muuten kuin etta kampuksella on kappeli. Kampus on suljettu, eika tanne edes paase ilman opiskelijakorttia.

Edelliset pari paivaa meni sairastaessa nuhaa, ja seuraavat pari ottaessa kiinni poissaoloja ja laksyja.