Naisen paikka

Meksiko on miesten maailma. Sen huomaa selkeästi ihan joka päivä. Vaikka naista ja äitiä erityisesti näennäisesti arvostetaankin, saa naisena tuntea paikkansa.

Isäntäperheeni äiti Pilar on noin 60-vuotias erittäin mukava nainen. Hän meni naimisiin 18-vuotiaana ja muutti miehensä kanssa yhteen. Sitä ennen hänen äitinsä opetti hänelle miten kotia hoidetaan, ennen kuin osaa laittaa ruokaa ei kuulemma voi mennä naimisiin. Pilar kertoi kauhistelleensa tyttärensä Alejandran naimisiinmenoa, kun ei hän kuulemma osaa edes laittaa ruokaa ja mies jotuu itse silittämään paitansa. Pilar tekee edelleen lähes kaikki kotityöt ja laittaa ruuan, kerran viikossa käy kotiapulainen joka siivoaa talon perusteellisesti.

Eräällä luennolla saksalainen opiskelukaverini kertoi kuulleensa kummia. Meksikolainen poika oli tasa-arvokeskustelussa ilmoittanut että kyllä hänen mielestään naisen paikka on kotona, ja ettei oikeastaan edes ymmärrä miksi naiset ylipäänsä käyvät yliopistossa, kun naimisiin mentyään jäävät kuitenkin kotiin lapsia hoitamaan. Ihmettelin tätä ääneen meksikolaisille ystävilleni, jotka sanoivat erityisesti yksityisissä yliopistoissa olevan jonkun verran tyttöjä, jotka tulevat yliopistoon katsastamaan potentiaalista aviomiesainesta.

Kadulla kulkiessa saa kuka tahansa mies nähtävästi kommentoida naisen ulkonäköä. Aika nopeasti olen oppinut välttämään vieraiden miesten katseita, olemaan kuulematta kommentointia ja oppinut kenen viereen ruuhkabussissa ei kannata istua. Paras tapa reagoida vislailuun, pusutteluun, maiskutteluun, auton torvien soittamiseen, huuteluun ("hei blondi!") ja sihisemiseen on olla huomioimatta sitä mitenkään. Joku päivä vaan vielä napsahdan ja halkaisen jonkun kallon. Tympii todella tuntea olevansa kävelevä lihanpala. Tätäkin on paikalliset selittäneet, "ettei ne sillä mitään pahaa tarkoita". Imarreltuko tässä pitäisi olla?

Kaikkeen kai tottuu, ja huomio jää onneksi vain suunsoittamiseen. Välillä voin kyllä huokaista helpotuksesta myös siksi että en ole mies. Meksikolaiseen sosiaaliseen käyttäytymiseen liittyy todella paljon sääntöjä joita en ymmärrä. Miehet "suojelevat" oman laumansa naisia vierailta uroksilta, ja pari miespuolista vaihtarikaveria on yökerhossa saaneet suorastaan selkäänsä vokoteltuaan väärää naista, joka sattui olemaan jonkun paikalla olevan miehen serkku tai sisko. Myös muu vääränlainen käyttäytyminen voi johtaa pieksemiseen. Rajan voi kuulemma ylittää kerran, sen jälkeen tulee turpaan. Meksikon väkivaltaisesta kulttuurista voin kirjoittaa joskus toisen kerran. Tätä peliä seuratessa tunnen todella olevani antropologi kentällä. Täytyy varmaan alkaa tekemään muistiinpanoja.