Viikonloppuretkiä

Koska suurkaupungissa asuminen on maalaistytön sielulleni niin kovin rasittavaa, yritän pyhittää viikonloput matkustamiseen sen sijaan että osallistuisin itseään toistaviin vaihtaribileisiin jossa pohjoisnaapurin lakien mukaan hädin tuskin täysi-ikäiset, juuri kotoaan pois muuttaneet ihmiset irrottelevat kaikkien taiteen sääntöjen mukaan. Ei kiitti, täti ei jaksa, täti on käyny baareissa kohta 7 (!) vuotta ja täti on ennenkin maistanu tequilaa.

Niinpä olen käynyt Chapalassa, läheisellä järvellä joka ei minun mielestäni ollut mitenkään ihmeellinen. Iso paskainen lätäkkö jota ympäröi kukkulat. Ei ole mitään verrattuna Jyväsjärven vehreyteen... Meksikolaiset huokaili innostuksesta ja halus mennä moottoriveneellä ympäri järveä - minä kun olen altis merisairaudelle niin en veneeseen astunut. Söin jäätelöä sen sijaan ja kuuntelin mariacheja. Meidän kuski joi tequilaa. Kiva.

Yhtenä viikonloppuna taas ilmoittauduin koulun järjestämälle snorklausretkelle El Faroon, Michoacaniin. Tarkoituksena oli siis snorklata ja surffata, mutta koska olemme Meksikossa ja tekemisissä meksikolaisten kanssa, emme päätyneet tekemään kumpaakaan, vaan lillimme vaan meressä. Tulin muuten merisairaaksi uidessa, miten säälittäväksi sitä voikaan ihminen tulla? Meidän piti myös nukkua teltassa mutta niissä oli niin ahdasta ja minä en pidä liiasta läheisyydestä, eli nukuin rannalla, lähellä luontoa! Ja seuraavana aamuna luonto tuli lähelleni kun makuualustallani kelli skorpioni. Käytiin myös yöllä katsomassa merikilpikonnien munimista. Ikinä en ole tuntenut olevani niin väärässä paikassa, jos ei muniminen ihmisten pällistelystä häiriinny niin mistä sitten? Toisaalta turismilla yritetään pelastaa merikilpikonnia vielä julmemmalta kohtalolta - salametsästykseltä. Kaksi kuukautta sitten Panamassa muistan miehen kaupanneen kadulla kilpikonnan munia. Muistakaa lapset, jos jossain tarjotaan kilpikonnan munia syötäväksi niin ne on sitten laittomia ja uhanalaisia.

Morelian viikonlopusta ja itsenäisyyspäivästä kirjoitinkin jo muutama merkintä sitten. Siitä viikonlopusta on päällimmäisenä mielessä tietenkin se terrori-isku, mutta tuli siellä muutakin tehtyä. Nimittäin häslättyä. Sinä viikonloppuna päätin etten jaksa enää mennä yhtään mihinkään isossa ryhmässä ihmisiä. Samana viikonloppuna kävimme myös läheisissä pikkukaupungeissa Pázcuarossa jossa söin maailman hirveintä ruokaa ja sain viikonkestävän, öh, "vatsataudin" sekä Uruapanissa jossa on maailman kapein talo, vain 1,4 metriä leveä. Amsterdamissa on kuulema kapeampi, mutta olipa tämäkin kapea.

Eräänä viikonloppuna myös pakenin vuoristoon ainoan suomalaiskontaktini kanssa. Tapalpassa oli yksi ehdottomasti kauneimmista paikoista ikinä, 105 metriä korkea vesiputous El Salto de Nogales. Tapalpassa myös söimme grillattuja maissintähkiä jotka maittaa erityisesti suolan ja limen kanssa. Paikalliset läträä siihen vielä chileä ja kermaa.

Viime viikonloppuna lähdin Puerto Vallartaan kaverin vanhempien luksusloma-asuntoon. Puerto Vallarta on rannalla, mutta en nähnyt aurinkoa kertaakaan koko viikonlopun aikana, sillä kauempana rannikolla riehunut hurrikaani Norbert aiheutti kaatosateita ja valtavia aaltoja. Se on jo aiheuttanut tulvia ja jättänyt ihmisiä kodittomiksi Baja Californian niemimaalla. Rannalla löhöämisen sijaan kävimme kokeilemassa zip-lineja ja rappellingia. Todella hauskaa, eikä pelottanu melkein ollenkaan.