Jakkien mailla

Jurttia aamuauringossa

Mongolian hankematka on nyt onnellisesti takana ja olen taas kotona ja yritän toipua nuhasta. Tulin viimeisenä päivänä vielä kipeäksi ja pahin nuhapuuska osui juuri matkustuspäivään. Astmaiset keuhkoni eivät varsinaisesti nauttineet Ulan Batorin (onkohan tämä oikea kirjoitusasu? en jaksa tarkistaa) ilmansaasteista ja kuivasta pölyisestä ilmasta. Naamani ei myöskään pitänyt mongolialaiseen neuvostolaatuiseen vessapaperiin niistämisestä. Ah!

Matka Mongoliaan meni siis kokonaisuudessaan ihan hyvin, toivottavasti myös hankeraportoinnin osalta. Mongoliaan olisi mukava palata myös ihan muuten vaan, kun Gobin autiomaa jäi näkemättä. Ulan Batorista voisin kyllä tässä elämässä pysytellä kaukana. Dornodissa sen sijaan oli kaunista, ja 12 tunnin automatka sinne oli todella ikimuistoinen. Auton ikkunasta näkyi vähän väliä paitsi loputtomiin jatkuva kumpuileva aro, myös lampaita, lehmiä, kameleita, jakkeja ja hevosia, valtoimenaan ilman aitauksia laiduntamassa tyytyväisen näköisenä. Yli 50% mongolialaisista on edelleen ainakin osa-aikaisia nomadeja. Muistaakseni 30% on koko ajan nomadeja, ja vaihtavat paikkaa neljä kertaa vuodessa.

Aina kun nukun lentokentällä, vannon etten ikinä enää tee sitä. Kesällä "nukuin" Frankfurt Hahnin lentokentällä ja se kävi hermoille niin pahasti ja vakuutin itselleni etten ikinä enää tee sitä! Ajattelin että nyt olen liian vanha nukkumaan lentokentällä. Noh, nyt se oli taas ihan suunniteltu nukkuminen Pekingin lentokentällä, koska jatkolento lähti vasta aamulla. Tavattiin lentokentällä sattumalta oululainen insinöörinalku, ja lyöttäydyttiin yhteen ja iloksemme huomattiin myös että oltais päästy kentältä pois vaikka ei meillä edes ollu Kiinan viisumeita. Harmi että kello oli siinä vaiheessa yksi yöllä, muuten olis voinu ottaa taksin ja lähteä Pekingiin kattelemaan. Jäätiin sitten kentällä, ostettiin bisset ja nautittiin ne lentokentän edustalla. Voinko siis sanoa käyneeni Pekingissä? Löydettiin ihan paras paikka nukkumiseen: päästiin livahtamaan suljettuna olevan Burger Kingin pehmeille keinonahkapenkeille joihin oli mukana painaa pää ja ottaa tirsat ja herätä aamulla levänneenä...not. Mutta pahemminkin olisi voinut olla!

Tsingis Khan on muuten iso juttu Mongoliassa, jonkinlainen kansallissankari. Hänen nimensä ja kuvansa vilahteli vähän väliä mitä oudommissa yhteyksissä. En ota kantaa siihen että Tsingis Khan oli murhaaja, valloittaja jne., mutta arvatkaahan vaan että mikä biisi soi päässä koko matkan ajan?

Kiertävä kirjasto

Kylänraittia Dornodissa.