Takana on 2 vuorokautta matksustamista. Yhteensa lahes 20 tuntia lentokoneessa istumista. Ja lahtokohtahan on se etta mina vihaan lentamista. Varsinkin yksin, ja 12 tuntia lentokoneessa lapsiperheiden keskella alkoi olla painajaismaista.
Lensin siis Pariisin kautta Mexico Cityyn , jossa vietin yhden yon CouchSurfaten. Tasta matkustamisesta mukavampaa teki viela se etta rinkkani joutui Mexico Cityn sijaan kuulemma Houstoniin. Air France, tarvitseeko sanoa enempaa? Nyt siis odottelen etta saisin sen takaisin, pitaa alkaa soitella lentokentalle kohta. Huoh.
Mutta ei tama kaikki ole ihan tuskaa ollut, paasin kuitenkin viettamaan muutamia tunteja Mexico Cityssa, joka on siis todella mahtava kaupunki ja yksi lempipaikoistani, valitettavasti talla kertaa aikaa oli viela vahemman kuin viimeksi. Paasinpa kuitenkin todistamaan sellaistakin ihmetta kuin yli satakiloinen taytekakku ja ratsastavat sombrero-poliisit. Mexico Cityssa ei koskaan ole tylsaa.
Lisaksi olen puhunut oikeastaan koko ajan vain espanjaa enka ole joutunut turvautumaan englantiin kertaakaan. Kaikki joiden kanssa olen jutellut on sanoneet etta puhun espanjaa oikein oikein hyvin.
Nyt olen siis Costa Ricassa, saavuin tanne eilen vapisevana ihmisrauniona, onneksi Andrew oli mua vastassa niinkuin pitikin, ja oli jopa varannut hotellin vaikka epailinkin sen kykya tehda suunnitelmia. Talle paivalle ei oo muita suunnitelmia kuin piinata Air Francea ja yrittaa saada mulle puhtaat vaatteet. Hammasharja oli onneksi kasimatkatavaroissa. Malarialaakkeet taas valitettavasti rinkassa...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti