Terveisia pilvimetsasta

Costa Ricassahan ei varsinaisesti ole sademetsaa vaan pilvimetsaa. Tuon nimen alkuperaa en aavista, mutta jotenkin se eroaa sademetsasta.

Tana aamuna kello 7 jatimme meluisaan Alajuelan kaupungin taaksemme. Bussi oli aika taynna ja jouduttiin Andrewn kanssa seisomaan kaytavalla. Matka oli tehty noin tunti kun Andrew nappasi taskuvarkaan verekseltaan kiinni, lompakko lahti taskusta ja ne peijakkaat oli niin ovelia etta lompakko annettiin apurille joka livahti ulos bussista. Kaaoshan siita seurasi, varsinkin kun toiselta jenkkitytolta vietiin laukku. Asiaa selviteltiin ja bussikuski soitti poliisit. Matka kuitenkin jatkui jonkun ajan paasta kunnes poliisista oli ilmeisesti soitettu kuskille etta ryovarit on napattu. Me ja se jenkkitytto ja sen poikaystava lahdettiin poliisiasemalle tunnistamaan varkaita seuranamme erittain avulias costaricalainen tytto joka oli raivoissaan varkauksista. Koko bussilastillinen ihmisia siis jai tiensivuun odottamaan. Poliisiasemalla vierahti 2 tuntia. Se jenkkipoika oli etelacarolinalainen merijalkavaen sotilas joka oli palvellut Irakissa. Se jatka kylla pelasti mun paivan, se oli niin sekaisin. Mun piti puhua poliiseille etta se paasis ite kuulustelemaan niita varkaita, ja uskomatonta kylla ne paasti sen! Se oli kuulemma sanonu sille etta tappaa tyokseen ihmisia eika sen hoiteleminen tuottaisi ongelmia. Se myos sovitti poliisin luotiliivia ja hattua.

Lompakkoa tai laukkua ei saatu takaisin mutta paastiinpa poliisiasemalle. Onneksi ei kadonnu mitaan arvokasta kuten passia tai luottokorttia (kuten eraalta Madridissa).

Nyt ollaan Monteverdessa, metsan keskella. Ulkona sataa saavista kaatamalla (niin, sadekausi) mutta on tosi hiljaista verrattuna Alajuelaan. Meidan hostellin pihapuussa asuu pieni laiskiainen ja matkalla nain myos pikku-apinan kirmaavan pellolla. Huomenna sairaan aikaisin mennaan luonnonpuistoon patikoimaan. Aamuisin ei sada vaan sade alkaa yleensa yhden aikaan iltapaivalla.

Ai niin ja rinkankin sain takaisin eilen. Se vaati vain muutaman puhelinsoiton, kaksi tuntia lentokentalla ensin etsien oikeata paikkaa mista sen voi hakea sitten tayttaen kaikenlaisia lomakkeita jotta sain se, likaisena ja epailyttavan nihkeana mutta kaikki oli onneksi tallessa. Nyt mulla on puhtaita vaatteita, jee ja kaikkein arvokkain eli kosmetiikkalaukku ja laakkeet.