Ekomatkailua

Costa Rica on ekoturismin edellakavijamaa, ja luonnonsuojelu naytettaisiin otettavan ihan tosissaan. Taalla on onneksi tajuttu ajoissa ettei kaikkea metsaa tarvitse hakata, ja etta luonnolla on paitsi itseisarvo, silla voi myos ansaita rahaa. Costa Rica on muita Keski-Amerikan maita (lukuunottamatta Meksikoa, joka ei teknisesti katsoen edes ole Keski-Amerikkaa) vauraampi, ja sita kutsutaankin Keski-Amerikan Sveitsiksi. Ei tama silti varmaankaan ihan Sveitsilta nayta, on taallakin ihan aitoa "kolmasmaailmameininkia". Elintaso nakyy ainakin ihmisten vyotaroilla, kerjalaisiakin on vahemman kuin Pariisissa.

Ekoturismiakin on taalla monenlaista, eika kaikkia ekomatkailun nimella ratsastavista matkatoimistoja ja yrityksia ole sertifioitu, eika osalla nayttaisi olevan mitaan tekemista luonnonsuojelun kanssa, esimerkiksi monkijoiden vuokraaminen on suurta sirkushuvia turisteille. Kierratys ei myoskaan ole ihan suosituin harrastus, mutta joissain paikoissa sitakin nakee, valitettavan usein se nayttais jaavan yritykseksi koska monet ihmiset ei tajua ettei banaaninkuoret ole muovia.

Olemme vierailleet yhteensa neljassa kansallispuistossa/luonnonsuojelualueella. Reserva Biologica de Monteverde, Cabo Blanco, Manuel Antonio ja Marino Ballena. Naista parhaiten on jaaneet mieleen Cabo Blanco ja Marino Ballena. Cabo Blanco oli pitkaan taysin vierailta suljettu alue ja kavijamaaraa rajoitetaan edelleen. Se oli siis lahes koskematon sademetsa polkua lukuunottamatta. Polku paattyi uskomattoman kauniille rannalle, ja metsa kuhisi liskoja ja apinoita (en muista apinalajin nimea). Marino Ballenassa kaytiin tanaan, ja suurin osa sen alueesta on valtamerta. Ranta on tasainen ja hiekka samettisen ruskeaa, ja rannasta lahtee noin puoli kilometria pitka niemi, joka on valaanpyrston muotoinen. Aivan uskomattoman kaunis paikka. Manuel Antonio puolestaan muistutti enemman jonkinlaista apina-teemapuistoa. Se oli ihan taynna ihmisia, ja tapaamamme puistossa tyoskenteleva biologianopiskelija kertoi etta monet ihmiset syottavat apinoita vaikka se on ankarasti kiellettty. Tama johtaa apinoiden kesyyntymiseen ja nykyaan ne kuulemma jo varastavat ihmisilta evaita.

Talla hetkella olemme siis Uvitassa. Vuokrattiin paskat pyorat ja ajettiin ihanalle vesiputoukselle uimaan ja sen jalkeen Marino Ballenaan. Siella alkoi sataa ihan kaatamalla, ja vannon etten elaissani ole ollut niin lapimarka. Kotimatkalla Andrewn pyorasta katkes ketju ja jouduttiin kaatosateessa taluttamaan pyoria pari kilsaa. Eika siina viela kaikki, yhtakkia metsasta hyokkasi kaiksi karannutta lehmaa ja toinen lahti jahtaamaan meita! Todella friikkia. Vielakin sataa, ja tanaan vasta oikein tajusin etta se on sadekausi nyt. Sade ei kuitenkaan haittaa ihan hirveasti kun on niin kuuma, mutta arsyttaa kun vaatteet ei oikein kuivu kunnolla kun on niin kostea ilma.

En saanut kuvia ladatuksi, koska nayttaisi silta etta joku on kaivanut ruuvimeisselilla molempia usb-aukkoja.